Tatau, tatuointi

Saarten välisillä lennoilla on aikaa selailla Air Tahitin lehteä (paitsi matkalla Papeetesta Mooreaan, jossa kone käytännössä nousee ylös ja laskeutuu alas). Lehdessä kuvataan lentoyhtiön koneiden kylkiin maalattuja tatuointimotiiveja eri saarilta.

Tatuointiperinne on alkujuurillaan täällä Polynesiassa. Tatuoinnilla ilmaistaan kuulumista paikkaan, asemaa, perhettä ja statusta. Samalla tatuointi on myös jumalten lahja, josta saa yliluonnollista voimaa.

Tatuointi, tatau, on myös sanana on lähtöisin Polynesiasta, vaikka tatuointeja on tehty perinteisesti muuallakin (ainakin Japanissa).

Seurasaarilla (îles de la Société eli Tahitin alueen saaret) kasvot jätetään tatuoimatta, mutta Marquesassaarilla tatuoinnit peittävät koko kehon. Maorit marquesasjuurineen eivät myöskään kaihda kasvotatuointeja. Samanlaisia naisten huuli- ja leukatatuointeja kuin Uudessa-Seelannissa emme saarilla nähneet.

Joillain saarilla, kuten Îles Australes, tatuointia ei ilmeisesti harrasteta (sinne kai vetäytyivät vain kaikkein kipuherkimmät).

Kuviot kertovat kansan historiasta, myyteistä, perinteistä tai henkilöhistoriasta. Niitä voi lukea kuin tarinaa. Kun eurooppalaiset kielsivät saarten asukkaita puhumasta näiden omaa kieltä tai ilmaisemasta itseään tanssimalla, tatuointi jäi usein ainoaksi tavaksi pitää yllä perinnetietoa.

Tatuointikuvioita löytyy myös kivistä

Perinteinen tatuointi upotetaan syvälle. Välineenä on pikkuruinen mutta teräväpiikkinen luukampa. Luu voi olla kilpikonnan luuta tai äyriäisten kuoria. Kampoja on joidenkin tietojen mukaan valmistettu myös hain hampaista ja ihmisluusta.

Kampa kastetaan musteeseen, jota saadaan yhden sortin pähkinäpuun hedelmistä, joita liuotetaan vuorokausi öljyn ja veden sekoituksessa. Kamman piikit asetetaan iholle ja kuvio hakataan iholle pienellä vasaralla.

Perinteinen menetelmä on nyt kielletty. Se on kivulias ja hidas. Tatuoinnin teko voi kestää päivän, viikon, vuosia. Pitkäjänteistä puuhaa.

Tatuoinneilla oli vissi tarkoitus. Kuoltuaan polynesialaiskansat, maorit mukaan lukien, matkaavat Hawaikille, myyttiseen tuonpuoleiseen jumalallisten esi-isiensä tykö. Tatuointi on eräänlainen ansioluettelo jumalten edessä: siitä näkee, mistä ihminen on lähtöisin, miten korkealla hän on ollut yhteiskunnassa ja mitä (erityisen tärkeää) hän on elämässään saanut aikaan.

Täällä on myös tatuointimatkailijoita, kuinka ollakaan. Matkakumppaneistamme vain Anne on päättänyt ottaa matkan päätteeksi uuden tatuoinnin. Ajankohta on valittava tarkkaan - parasta on ottaa tatuointi vasta ihan matkan päätteeksi, ettei sitä tarvitse piilottaa auringolta tai merivedeltä.