Matkailijan vapaapäivä

Amerikassa pidettiin vaalit. Me unohdimme onnekkaasti koko asian. Kunnes muistimme ja pilasimme päivämme.

Vietämme välipäivää. Tänään ei mitään totista turisteilua. Aamupäivän huvittelimme Weta-studiolla mielikuvitushahmojen seurassa. Karmivan aitoja ja yksinkertaisesti vain karmivia. Tekosilmiä, tekotukkaa, tekoverta.

SFX eli special effects olisi ollut ehkä enemmän jälkikasvun juttu. Mutta emme olleet edes vierasjoukon vanhimmat. Fantasia kiinnostaa kaikenikäisiä.

Yhden tekosilmän tekemiseen voi mennä 60 tuntia. Elokuvaa katsoessa sitä ei ajattele, ja hyvä niin. Illuusion taika toimii.

Ohjelmamme on ollut tiukka. Lähdimme matkaan torstaina lähes viikko sitten, emmekä ole sen jälkeen hengähtäneet. Koko ajan eteenpäin. Nyt tuli tunne, että tarvitsemme aikaa itselle. Hotellissamme (Bolton-hotelli Wellingtonin parlamenttitalon lähellä) on sauna ja pieni spa. Kiskomme päällemme uikkarit ja kylpytakit ja suuntaamme saunomaan.

Saamme olla saunassa kahden. Hotelli on kiireisten liikemiesten ja -naisten suosiossa, eivät ehdi saunomaan eivätkä kuntoilemaan. Allasosastolla on iso ikkuna, josta näkee suoraan vastapäisiin toimistorakennuksiin ja epäilemättä päinvastoin. Vähän kuin olisi näyteikkunassa.

Kiuas on tuttu Helo. Nähnyt parempiakin päiviä, kivet ovat murentuneita ja vähissä. Mutta kiukaalle saa heittää rauhassa vettä, mikä on jo sinänsä plussaa (kaikenlaisia saunoja on tässä vuosien mittaan nähty). Käyn uimassa ja saan ylipuhuttua mieheni poreammeeseen kanssani. Luksusta.

Suomalainen sauna pitäisi patentoida. Ihan mitä tahansa kuumaa huonetta, jonka nurkkaan on koottu kiviä, ei saisi nimittää suomalaiseksi saunaksi. Hyvä alku tietysti on, että suomalainen sauna on nyt merkitty Unescon aineettoman kulttuuriperinnön luetteloon.

Paikallinen limu Lemon and Paeroa virkistää saunan jälkeen. Muistui mieleen USA:n matkan root beer -kokemus: se oli täysin (sauna)juomaksi kelpaamatonta.

Vielä vähän maanjäristyksistä: mannerlaattojen rajalla eläminen on jännittävää. Maa järisee päivittäin. Järinät ovat yleensä aika huomaamattomia, mutta eilen Eteläsaaren pohjoiskärjessä eli lähellä Wellingtonia oli ollut 4,8 magnitudin maanjäristys. Se oli tuntunut Wellingtonissa saakka. Olimme sen aikana vasta matkalla tänne. Hotellihuoneemme 16. kerroksessa on pelottavan korkealla, jos jotain sattuu. Ei voi muuta kuin luottaa siihen, että talot on rakennettu kestämään maaemon murahtelua.

Huomenna jatkamme turisteilua. Maorit, heidän kulttuurinsa, tapansa ja uskontonsa ovat kutkuttaneet mieltä jo pidempään. Te Papa -museosta saadaan lisävalaistusta asiaan.

Nyt on jo pakko selata nettiä tai etsiä uutiskanava, että jalat pysyisivät maassa. Huonoja uutisia huonojen uutisten perään. Meiltä maailmanparantajilta vaaditaan nyt paljon, ettemme menetä toivoamme.

Tässä mieheni tämänhetkiset tunnot: