Hiva Oa

Fitbit ei usko tämän paikan olemassaoloon. Aikavyöhyke ei ole päivittynyt Tahitin jälkeen. Aikaeroa olikin tosin vain puoli tuntia. Yritän muistaa, että kelloni on pysyvästi puoli tuntia jäljessä.

Olemme Marquesassaariin kuuluvalla Hiva Oalla, lähellä Atuonan noin tuhannen asukkaan pikkukylää. Saaren pieni lentokenttä ei ole kaukana, mutta matkanteko on hidasta. Ei väliä, maisemat ovat henkeäsalpaavia: merta, vuoria, trooppista metsää.

Piti tarkistaa pari kertaa tämän saariryhmän oikeinkirjoitus: jos Wikipediaan on uskominen, Marquesas kirjoitetaan suomeksi tässä espanjankielisessä muodossa. Varmaan perua ajoilta, jolloin espanjalaiset miehittivät saaret. Näitä saaria on pompoteltu siirtomaavallalta toiselle: saariryhmä ehti olemaan myös englantilaisten alusmaa ennen kuin Ranska vakiinnutti asemansa 1800-luvun puolivälissä.

Tänne Atuonaan rantautui vuonna 1901 taiteilija Paul Gauguin. Hän etsi uutta inspiraatiota hapuilevalla taitelijanurallaan ja hamusi mainetta ja kunniaa (ja tietysti myös rahaa). Hänestä tulikin lopulta maailmankuulu, ja samalla myös polynesialaisnaiset nousivat hänen taiteensa kautta ihmisten tietoisuuteen. Jälkikäteen Gauguinin elämästä on nostettu esiin ikäviä yksityiskohtia : sen lisäksi, että hänellä oli Euroopassa vaimo ja aika monta lasta, hän piti Tahitilla ja myöhemmin Hiva Oassa useampiakin nuoria tyttösiä jalkavaimoina.

Gauguinin (paljon puhuva?) omakuva. Atuonan Gauguin-museon teokset ovat kaikki kopioita. Niistä saa silti kattavan kuvan taiteilijan urasta ja elämästä.

Gauguin kuoli Atuonassa vuonna 1903 ja lepää nyt Atuonan pienellä hautausmaalla. On myös epäilty, että todellisuudessa häntä ei ole haudattu hautausmaalle vaan jonnekin lähimetsikköön. Tiedä häntä.

Toinen hautausmaalla lepäävä kiistaton suuruus ja Hiva Oan asukkaidenkin keskuudessa arvostettu persoona on Jacques Brel. Levoton sielu, joka viimein pääsi eroon kuuluisuuden kirouksista ja löysi Atuonasta rauhan. Brel asettui tänne viimeiseksi jääneen kumppaninsa, Guadalupelta lähtöisin olevan Maddlyn kanssa. (Brel oli hyvä ja suurisydäminen ihminen, mutta pyhimys ei hänkään ollut; hän ei koskaan eronnut vaimostaan mutta eli elämäänsä useiden rakastajattarien rinnalla.)

Brel innostui täällä ollessaan kehittämään Hiva Oaa ja Atuonan kylää. Hänellä oli käytössään pienlentokone, joka oli nimetty Brelin edesmenneen ystävän Georgesin mukaan Jojoksi. Hän muun muassa toimitti saaren asukkaille postia ja vei tarvittaessa lapsia lääkäriin isommalle saarelle Nuku Hivaan ja jopa Tahitille asti. Hän myös perusti kylään elokuvateatterin.

Kun Brel sairastui keuhkosyöpään (oli kyllä armoton tupakoitsija), hänet kuljetettiin hoitoon Pariisiin. Se ei auttanut. Brel kuoli syöpään vain 49-vuotiaana. Hän halusi tulla haudatuksi Atuonan pikkuhautausmaalle. Paikkaan, josta hän oli viimein löytänyt rauhan.

Marquesassaaret ovat Unescon tuore maailmanperintökohde! Tarkan syynin jälkeen asiasta lopulta päätettiin viime heinäkuussa. Hiva Oalla maailmanperintöä edustavat marae-uhripaikat ja niille pystytetyt kiviset patsaat, tikit.

Oppaamme Henri on shamaanin pojanpoika ja omien sanojensa mukaan itsekin shamaani. Hän kertoi seuranneensa Unescon puuhia vuosia eikä ollut mitenkään vakuuttunut. Unesco ei hänen mukaansa kuunnellut paikallisia ihmisiä eikä perintökohteita esiin kaivaessaan kunnioittanut niiden todellista merkitystä.

Tiki souriant sanoo kyltti. Naurava tiki. Henrin mukaan nauravaa tikiä ei ole olemassakaan, vaikka näin Unescon edustajat kuulemma uskovat. Tiki näyttää virnistävän, mutta kyse ei ole hymystä vaan huuleen ja leukaan tehdyistä tatuoinneista.

Jos tällaisen hedelmällisyyden tikin päälle laittaa kätensä, lapsionni paranee. Emme kokeilleet, koska ei nyt ole enää tarvetta.

Ranskan nykyinen presidentti vieraili Hiva Oassa vuonna 2021. Hän sai vakuuttavan vastaanoton. 3 000 hivaoalaista kokoontui vastaanottamaan Macronia paikallisen hakaesityksen muodossa. Haka löytyy YouTubesta - se on yhtä vaikuttava esitys kuin Uuden-Seelannin näytökset!

Kaikkien kulttuurikokemusten ja -kohteiden jälkeen vietämme ihanan päivän rannalla! Veneilemme Henrin ja kahden muun oppaan kanssa Tahuatan tulivuorisaarelle, löydämme pieniä, palmujen peittämiä paratiisirantoja ja upeaa valkoista rantahiekkaa. Syömme piknikin ja uimme, snorklaamme ihan koralliriutan rajalla (pidemmälle en itse uskalla vielä). Ismo näkee rantavedessä pienen hain sekä lentokaloja.

Rantapäivän päätteeksi tanssimme naisporukalla Marquessaarten naisten tanssin. Koreografia on mukavan yksinkertainen jopa minulle. Sotaisa haka (jota saavat tanssia vain miehet, höh) ei oikein sovi tähän leppeään rantapäivään.

Loma maistuu suolaiselta mereltä ja trooppisilta hedelmiltä ja tuntuu ihan lomalta!