Marquesas tanssii ja soi

Matkaseurueestamme ensimmäiset saavat tropiikin oireita neljän matkapäivän jälkeen. Ruoansulatus sakkaa, oksentelua, ripulia, yleistä huonoutta. Aamiaisella jaamme keskenämme ohjeita lääkitykseen.

Nonot eivät ole enää ensimmäinen huolenaiheemme, ne pienet pedot, mäkäräiset tai mitkä pahalaiset, jotka purevat ihosta palan pois ja aiheuttavat kolmen päivän kärsimyksen. Emme ole juuri tarvinneet monoiöljyäkään niiden karkottamiseen (vaikka nonojen karkotus on tietysti elämämme tarkoitus).

Historiaa, kulttuuria, luontoa, siitä on matkamme tehty. Hieman myös rantaelämää ja merta, siltä ei voi välttyä. Turkoosi meri häikäisee silmiä.

Ellei se ole tullut vielä selväksi, sanottakoon vielä, että polynesialaisten kaukainen alkukoti on jossain Taiwanin suunnalla. Sieltä seilattiin Filippiinien ja Samoan kautta itään ja aina vain itään, nykyisen Ranskan Polynesian saarille asti. Mutta vaellusinto ei päättynyt tähän. Osa väestöstä jatkoi matkaa Pääsiäissaarille ja ehkä jopa Etelä-Amerikan mantereelle. Oppaamme Henri heitteli ilmaan mielenkiintoisia teorioita ja vihjasi yhteydestä nazcakansaan (maahan vedetyt piirroslinjat ovat kieltämättä yhtä "ufoja" kuin Polynesian tikit) ja jopa käynnistä Machu Picchulla asti. Siitä ei ole todellista näyttöä. Joka tapauksessa myöhemmin 1200-luvulla Marquesassaarten polynesialaiset suuntasivat joukolla länteen (itä oli niin nähty) ja päätyivät asumattomaan Uuteen-Seelantiin.

Siksi maorit ja Pääsiäissaaret ovat kulttuurisesti ja kielellisesti lähempänä Marquesassaaria kuin esimerkiksi Tahitia.

Haka on taistelutanssi, joka on tullut tutuksi Uuden-Seelannin ja erityisesti maan rugbyjoukkueen kautta. Mutta haka ei ole suinkaan Uuden-Seelannin erikoisuus. Sillä on kauas Marquesassaarille ulottuvat juuret.

Näimme sekä Uuden-Seelannin Rotoruassa että Marquesassaarten Hiva Oassa tanssiesityksen. Niistä löytyy yhtäläisyyksiä mutta myös eroja. Taistelutanssina haka on näissä molemmissa paikoissa miesten tanssi, naisilta kielletty.

Marquesassaarilla esitettiin toinenkin (samoin naisilta kielletty) taistelutanssi, jossa valmistauduttiin sotaan (tai metsästysretkelle). Hakaesityksessä puolestaan sotaretkeltä jo palattiin voitosta riemuiten.

Maorien taistelutanssi näyttää aggressiivisemmalta. Silmänvalkuaisia pullistettiin ja välillä kieli työnnettiin ulos suusta aina leuan alle asti, että näytettäisiin mahdollisimman pelottavalta. Marquesassaarilla kieli pidettiin visusti suussa eikä silmänvalkuaisia näkynyt. Ei selvinnyt missä vaiheessa Uuden-Seelannin tanssiversioon on lisätty kielen näyttö, mutta se näyttäisi olevan esillä vanhoissa puuveistoksissa. Hiva Oan oppaamme tosin väitti, että vasta englantilaiset lisäsivät maorihakaan kielielementin. Hyvin mahdollista: puuveistosten "kieli" onkin ehkä leukatatuointi.

Marquesasin haka on enemmän tarina kuin taistelutanssi. Tarinoita kerrotaan myös muissakin saarten tansseissa, niin kuin makaianuissa (possutanssissa) ja haka (ori) manussa (lintutanssissa). Meille esitettiin vain lyhyehkö turistiversio, ja tarinakin jäi oikeastaan hieman hämäräksi. Kutkuttamaan mielikuvitusta.

Lintutanssi oli alkuaan sallittu vain miehille - itse asiassa naisten rooli kaikissa tansseissa oli vain istua lattialla. Moderneina aikoina tanssiin on nyt liitetty aineksia klassisesta tanssista ja naisilla on tärkeä rooli.

Marquesassaarilla järjestetään neljän vuoden välein suuri festivaali, johon kutsutaan osallistujia "lähisukulaissaarilta" eli Havaijilta, Pääsiäissaarilta ja Uudesta-Seelannista. Ohjelmassa on ainakin paljon tanssia!

Huomenna suuntaamme jälleen lentokentälle ja Papeeten kautta seuraavalle saarelle, Raiatealle. Pientä matkaväsymystä on ilmassa, tyypillisesti matkan tässä vaiheessa. Mutta paikanvaihto tekee hyvää!